Älykkään liikenteen kehitys jaetaan usein kolmeen innovaatiovaiheeseen: sähköautoiluun, ajoneuvojen itseajamiseen, sekä yhteisautoiluun. Ensimmäinen innovaatiovaihe sähköautoilu on jo käynnistynyt, lähes kaikkien suurten autonvalmistajien tuodessa markkinoille omat sähköautonsa. Sähköautojen hankintahinnan laskiessa lähemmäs keskivertokuluttajan maksukykyä ja auton ominaisuuksien, kuten toimintasäteen kasvaessa ja latausaikojen lyhentyessä tulee näiden autojen määrä liikenteessä kasvamaan huomattavasti. Sähköautot tulevat tulevaisuudessa syrjäyttämään perinteiset, polttomoottoriset ajoneuvot, vain tämän muutoksen aikataulu on epäselvää.
Autolla liikkumisen tarve ei tule millään mittarilla vähenemään lähitulevaisuudessa. Helsingin seudun liikenteen (HSL) ennusteiden mukaan Helsingin autotiheys tulee kasvamaan kolmanneksella vuoteen 2035 mennessä. Kaupunkikaavoituksessa vaadittavien pysäköintipaikkojen määrä suhteutetaan liikenteessä oleviin autoihin siten, että paikkoja tulee olla kaksinkertainen määrä kysyntään nähden. Helsingin keskustasta löytyy tällä hetkellä noin 13 000 autopaikkaa (tienvarsipaikat, tonttipaikat sekä pysäköintilaitokset), ja Helsingin koko autokanta tarvitsee yli 5,5 km² pysäköintitilaa. Maailmalla kehitys on edennyt jo hieman pidemmälle.
Vaikka autojen määrä pysyisi nykyisenä, ihmisten matkustamistarve lisääntyy. Yksi ratkaisu tähän ongelmaan on nykyisten autojen käyttöasteen nostaminen. Nykyisellään arvioidaan, että yksityisomisteiset autot seisovat yli 95 % ajasta täysin käyttämättöminä. Jos auton käyttöaste on vain 5 prosentin luokkaa, voisi tätä autoa käyttää teoreettisesti jopa 20 ihmistä ilman, että se vähentäisi omistajan mahdollisuutta ajoneuvon käyttöön. Tämä on totta kai vain teoreettinen arvio, sillä ihmisten matkustustarpeet eivät jakaudu tasaisesti, mutta pienikin käyttöasteen nostaminen vaikuttaisi huomattavasti liikenteen kokonaismäärään.
Kehityksessä on kyse muustakin kuin käytännöllisyydestä ja joukkoliikenteen muutoksesta. Pelkkään käyttöasteeseen perustuva tarvearviointi ei anna uskottavaa kuvaa asian tarpeesta tai omistusvaikutuksista. Vaikka auto mielletään osaksi varallisuusimagoa, on se muuttumassa yhä enemmän käyttöhyödykkeeksi. Sitä käytetään jonkin tarpeen tyydyttämiseen – työmatkan, kaupassakäynnin, harrastuksiin tai kesämökille menemiseen. Mitä pienemmäksi auton käyttöaste asettuu ja mitä enemmän sitä käytetään satunnaisesti, sitä kauempana kodista autoa voidaan säilyttää.
Yksi tulevaisuuden ratkaisumalli on autojen yksityisomistamisesta luopuminen ja autojen siirtäminen enemmän osaksi yleisiä liikennepalveluja. Pitkällä aikavälillä liikenteeseen kaavaillaan muutosta, jonka myötä liikenne muuttuu kokonaisvaltaiseksi palveluksi (Mobility as a Service). Itseajava auto voisi hakea sinut oveltasi ja viedä määränpäähän taksin tavoin, mutta huomattavasti halvemmalla. Itseajavien autojen käyttöturvallisuuden ja varmuuden kasvaessa näiden autojen tarjoamat kuljetuspalvelut tulevat lisääntymään. Liikenteestä on tarkoitus tehdä viestinnän kaltainen palvelukokonaisuus. Autot voidaan myös suunnitella siten, että niiden valmistus maksaa vähemmän (esim. kaksipaikkaiset autot), kun kuljettajatoiminnot voidaan poistaa. Tämä teknologia ei kuitenkaan ole vielä käytännöllisellä tai käyttöturvallisella tasolla.
Itseajavien autojen sijaan seuraava kehitysaskel tulee olemaan autojen yhteiskäyttö ja vuokraaminen. Nämä ”kimppakyytipalvelut” ovat kuitenkin osittain haasteellisia. Esimerkiksi suomalaisten omistamat kesämökit nauttivat vielä autojakin heikompaa käyttöastetta ja ovat monesti erittäinkin kalliita ylläpitää, mutta silti vain harva vuokraa omaa kesäasuntoansa ulkopuolisille, miksi siis autoa. Toisaalta omaisuuden yhteiskäyttöilmiö on nähtävissä Airbnb-toiminnassa, jossa ihmiset vuokraavat omaa asuntoansa lyhytaikaisina majoituspalveluina. Yhdysvalloissa yksityiskäyttäjien autovuokraus on jo edennyt ja yleistynyt nopeasti Turon ja muiden palveluntarjoajien kautta.[1] Massachusetts Institute of Technology arvioi (2017), että pelkästään Los Angelesissa 2 miljoonaa ihmistä tulee luopumaan omistusautosta seuraavaien15 vuoden aikana. Kyse on siis teknologisen kehityksen lisäksi kuluttajatottumusten muuttumisesta.
Uusien teknologisten kehitysaskelten kohdalla on hyvä muistaa, että suurin yksittäinen teknologian menestystä edistävä tekijä on raha ja vasta sitten käytännöllisyys. Jos voit kulkea itseajavalla autolla, miksi menisit junalla, ja kuinka paljon enemmän autovaihtoehdon tulisi maksaa, jotta valitsisit epäkäytännöllisemmän vaihtoehdon? Myös alati kasvava huoli ilmaston lämpenemisestä edesauttaa valtiollisten toimien eteenpäin viemistä kohti vähäpäästöisempiä kulkemismuotoja. Hallitustenvälisen ilmastopaneeli IPCC:n tuore ilmastoraportti[2] kannustaa valtioita ottamaan aktiivisempia askelia CO2-päästöjen vähentämisessä, tässä uudet, älykkäät liikenneratkaisut ovat avainroolissa.
Älykkään liikenteen muutos näkyisi myös kaupunkien taloudessa, sillä yleiset parkkipaikat ovat huomattava tulonlähde. Helsingissä parkkimaksut tuovat kaupungille noin 11 miljoonaa euroa vuodessa, eli noin 3143 euroa per paikka. Asukas- ja yrityspysäköinnit mukaan luettuna tulot ylittävät jo 15 miljoonaa euroa vuodessa. Myös yksittäiset taloyhtiöt voivat saada huomattaviakin tuloja parkkipaikkojensa vuokraamisesta, varsinkin keskusta-alueella.
Älykkään liikenteen seurauksena autopaikkojen määrä tulee vähenemään, mikä tulee tarkoittamaan muutoksia sekä kaupunkisuunnitteluun että myös yksittäiseen, rakennuskohtaiseen suunnitteluun. Kaupunkisuunnittelussa autopaikat voidaan korvata viheristutuksilla tai leveämmillä kevyenliikenteenväylillä, mutta asuinrakennuksissa sijaitsevien pysäköintihallien uusiokäyttö voi muodostua ongelmalliseksi.
[2] IPCC: Global Warming of 1.5 °C (2018). http://www.ipcc.ch/report/sr15/
Jari Tuomala
Partner
Mikko Kaunisvaara
Associate Trainee