Ensi vuoden alussa voimaan tuleva avoimuusrekisterilaki ei ulotu alue- ja kuntatason päättäjiin kohdistuvaan vaikuttamiseen.
Kevään hallitusohjelmaan vaikuttaminen jäi näillä näkymin viimeiseksi läpinäkymättömäksi lobbausponnistukseksi. Hallituksenmuodostaja Petteri Orpo (kok) ilmoitti, ettei hallitusneuvotteluihin oteta lobbareita. Neuvottelujen työryhmissä kuultiin kuitenkin laajaa joukkoa asiantuntijoita, lobbareitakin. Kuultavan profiloituminen joko asiantuntijaksi tai lobbariksi ei ole yksiselitteistä.
Vuoden 2024 alussa tulee voimaan avoimuusrekisterilaki. Valtiontalouden tarkastusviraston ylläpitämään rekisteriin kerätään yksityiskohtaisia tietoja vaikuttamistoiminnasta, jota kohdistetaan kansanedustajiin, eduskuntaan ja ministeriöihin. Tätä kautta myös hallitusneuvottelut tulevat välillisesti rekisterin piiriin. Ilmoittamisvelvollisia ovat paitsi yritykset ja yhdistykset myös vaikuttamisen konsultointiin erikoistuneet toimistot.
Kun yhteiskunnalliseen päätöksentekoon kohdistettavaa lobbausta tehdään julkisemmaksi, olisi otettava huomioon vaikuttaminen sekä lainvalmisteluun että hallinnolliseen päätöksentekoon. Avoimuusrekisterin avulla lisääntyy lainvalmistelun ja budjetoinnin läpinäkyvyys, mutta hallinnollinen päätöksenteko jää pääosin rekisterin ulkopuolelle.
Piiloon jää yhä kokonaan myös alue- ja kuntatason lobbaus – ellei vaikuttamisen kohde ole samalla valtakunnallinen päättäjä, kuten kansanedustaja. Alueilla ja kunnissa päätöksenteko on pääosin hallinnollista eikä normien antamisena tapahtuvaa. Avoimuusrekisterilakia valmisteltaessa tiedostettiin, että alue- ja kuntatasolla on enemmän epäasiallisen vaikuttamisen riskejä kuin valtionhallinnossa.
Uudessa laissa tunnustetaan, että vaikuttamistoiminta on tärkeä osa demokraattista yhteiskuntaa. Suomalaiselle lainvalmistelulle on ollut leimallista konsensusdemokratiaksi tai korporatismiksikin kutsuttu malli: useat intressiryhmät osallistuvat valmisteluun, ja linjauksissa sovitetaan erilaisia näkemyksiä yhteen. Tämä lisää poliittisen päätöksenteon legitimiteettiä.
Lainvalmistelun yhteydessä on perinteisesti kuultu laajalti sekä asiantuntijoita että etujärjestöjä. Työelämään vaikuttavassa lainsäädännössä kolmikantavalmistelulla on pitkä ja vahva perinne. Työmarkkinajärjestöt osallistuvat lainvalmisteluun sekä asiantuntijoina että lobbareina.
Myös pörssiyhtiöillä ja muilla suurilla yrityksillä on laajaa vaikuttamistoimintaa. Yksittäiset yritykset harvemmin päätyvät eduskunnassa erikseen kuultaviksi, mutta niillä on tarve vaikuttaa lainsäädännön valmisteluun sen eri vaiheissa.
Avoimuusrekisteri tekee tällaisen lobbauksen aikaisempaa julkisemmaksi. Yritysten ja vaikuttamiseen erikoistuneiden konsulttien pitää ilmoittaa puolivuosittain rekisteriin tiedot tavatuista henkilöistä, tapaamisten aiheet ja yhteydenpidon tavat. Vuosittain on ilmoitettava vaikuttamiseen käytetyt taloudelliset resurssit. Suurimmat toimijat ovat jo käynnistämässä prosessit, joilla raportointivelvollisuus täytetään.
Vaikka avoimuusrekisteri on julkinen, sen yhteiskunnallisessa hyödyntämisessä merkittävin rooli tulee tiedotusvälineille. Rekisterin avulla toimittajat myös voivat aiempaa helpommin tunnistaa asiakirjoja, joita he voivat pyytää viranomaiselta julkisuusperiaatteen mukaisesti.
Avoimuusrekisteri antaa myös tutkijoille aineistoa, jonka avulla on mahdollisuus tuottaa vaikuttamistoiminnan tilastollisia analyysejä sekä tehdä syvällisempää tutkimusta lobbauksen vaikutuksista yhteiskunnalliseen päätöksentekoon, etenkin lainvalmisteluun ja budjetointiin.
Uusi lainsäädäntö parantaa hyväksyttävän ja tarpeellisen vaikuttamistoiminnan läpinäkyvyyttä ja auttaa yrityksiä ja muita yhteisöjä rakentamaan vaikuttamistoimintansa entistä suunnitelmallisemmaksi. Avoimuusrekisteristä saatavien kokemusten perusteella on myöhemmin arvioitava, voidaanko rekisteriä laajentaa niin, että se koskisi myös alue- ja kuntatason vaikuttamista.
Kirjoitus on julkaistu Helsingin Sanomien Vieraskynä-palstalla 3.7.2023.
