Suomeen tulee kokonaan uusi hankintalaki, joka perustuu EU:n vuonna 2014 hyväksymiin hankintadirektiiveihin. Tuleva uusi laki on entistä selkeämpi, yksinkertaisempi ja joustavampi ja vastaa näin paremmin hankintalainsäädännön käytännön soveltamistilanteisiin.
Lain kokonaisuudistuksen valmistelutyöryhmä antoi mietintönsä toukokuussa 2015. Uuden lain on tarkoitus tulla voimaan viimeistään 18.4.2016.
Kokonaisuutena uusi laki olisi entistä täsmällisempi ja luettavampi, sillä monet aiemmin tuomioistuinkäytännössä asetetut sekä hankintatoimen ja tarjoajien käytäntöihin vaikuttaneet oikeusohjeet on sisällytetty itse lakiin. Tavoite joustavoittaa ja yksinkertaistaa menettelyjä voi tehdä hankintalaista tehokkaamman työkalun hankintayksiköille ja tarjoajille.
Keskeisimmät muutokset koskisivat muun muassa uusia kilpailuttamismenettelyjä, hankintojen jakamista osiin, hankintojen laadullisten näkökohtien huomioimista ja hankintamenettelyihin liittyviä sähköisiä viestintävälineitä.
Hankintamenettelyitä kuten neuvottelumenettelyä yksinkertaistettaisiin ja selkeytettäisiin. Tarjoajilta edellytettyjen selvitysten ja todistusten määrä vähenisi, kun tarjoajat voisivat antaa vakuutuksen relevanttien vaatimusten täyttymisestä. Liian laajoja hankintakokonaisuuksia pyrittäisiin ehkäisemään luomalla hankintayksiköille perusteluvelvollisuus EU-kynnysarvon ylittävien hankintojen jakamatta jättämisestä. Lakiin tulisi oma säännöksensä markkinakartoituksista, joita hankintayksikkö voi käyttää ennen hankintamenettelyn aloittamista.
Hankintayksiköille annettaisiin nykyistä laajemmat mahdollisuudet pyytää tarjoajia toimittamaan, lisäämään ja selventämään tai täydentämään puutteellisia tai virheellisiä tietoja tai asiakirjoja, vaikka lähtökohtana on tarjousten lopullisuus.
Tarjouksen valintaperusteena olisi jatkossa aina kokonaistaloudellisesti edullisin tarjous. Kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteeksi on mahdollista valita joko halvin hinta, kokonaiskustannuksiltaan edullisin ratkaisu tai paras hinta-laatusuhde. Jos hankintayksikkö käyttäisi muissa kuin tavarahankinnoissa kokonaistaloudellisen edullisuuden perusteena ainoastaan halvinta hintaa, sen olisi esitettävä tätä koskevat perustelut hankinta-asiakirjoissa, hankintapäätöksessä tai hankintamenettelyä koskevassa kertomuksessa. Kyseinen perusteluvelvollisuus koskisi EU-kynnysarvot ylittäviä hankintoja. Perusteluvelvollisuus on kansallinen lisäys eikä perustu suoraan hankintadirektiiviin.
EU-kynnysarvon ylittäviä hankintoja koskeva odotusaika ennen hankintasopimuksen tekemistä muuttuisi. Odotusajan pituutta lyhennettäisiin voimassa olevan hankintalain 21 päivästä 14 päivään siitä, kun tarjoaja on saanut päätöksen ja valitusosoituksen tiedoksi.
Ehdotetulla hankintalailla kevennettäisiin merkittävästi kansallisissa hankinnoissa noudatettavaa menettelyä. Esimerkiksi tavara- ja palveluhankintojen kansallinen kynnysarvo kaksinkertaistettaisiin nykyisestä 30 000 eurosta 60 000 euroon.
Muutoksenhakua markkinaoikeuden päätöksestä rajoitettaisiin. Markkinaoikeuden päätökseen saisi hakea muutosta valittamalla korkeimpaan hallinto-oikeuteen vain, jos korkein hallinto-oikeus myöntää valitusluvan. Muutokset oikeussuojakeinoissa sekä lainsäädännön yksinkertaistaminen ja joustavoittaminen onnistuessaan voisivat parhaimmillaan johtaa markkinaoikeuden ja korkeimman hallinto-oikeuden hankinta-asioiden käsittelyaikojen lyhentämiseen.
