Edustajakannedirektiivillä (EU) 2020/1828 pannaan täytäntöön Suomessa 25.6.2023 voimaan tulevilla uusilla laeilla. Merkittävimmät ovat uusi laki kieltotoimenpiteitä koskevista edustajakanteista (1101/2022) ja laki ryhmäkannelain muuttamisesta (1103/2022) sekä molempiin liittyvä laki kuluttajien yhteisiä etuja edistävien järjestöjen nimeämisestä oikeutetuiksi yksiköiksi (1102/2022).
Yleistä kieltotoimenpiteitä koskevista edustajakanteista
Edustajakanteella tarkoitetaan kannetta, joka on pantu vireille kieltotoimenpiteen määräämistä varten ja jonka tarkoituksena on suojata kuluttajien yhteisiä etuja. Kieltotoimenpiteellä tarkoitetaan määräystä, jolla elinkeinonharjoittajaa kielletään jatkamasta tai uudistamasta menettelyä.
Edustajakanne voidaan nostaa (laki kieltotoimenpiteitä koskevista edustajakanteista 4 §):
”… sellaista elinkeinonharjoittajaa vastaan, joka on menetellyt edustajakannedirektiivin liitteessä I mainituissa säädöksissä olevien kuluttajien yhteisiä etuja suojaavien säännösten vastaisesti, myös sellaisina kuin nämä säännökset on kansallisesti pantu täytäntöön, jos kyseinen menettely aiheuttaa tai saattaa aiheuttaa haittaa kuluttajien yhteisille eduille.”
Lain 4 §:ssä mainitussa edustajakannedirektiivin liitteessä I on luetteloitu lukuisia säännöksiä (yhteensä 66 kappaletta), esimerkkeinä tuotevastuudirektiivi (85/374/ETY) ja lääkedirektiivi (2001/83/EY). Edustajakanteen käyttöala on siten hyvin laaja.
Kieltotoimenpiteitä koskevat edustajakanteet ratkaistaan markkinaoikeudessa.
Oikeutettu yksikkö
Oikeutettu yksikkö voi panna vireille kieltotoimenpiteitä koskevan edustajakanteen. Oikeutetulla yksiköllä tarkoitetaan kuluttajien etuja edustavaa viranomaista tai järjestöä, jonka jokin Euroopan talousalueeseen (ETA) kuuluva valtio on nimennyt oikeutetuksi panemaan vireille edustajakanteita.
Kuluttaja-asiamies, Kilpailu- ja kuluttajavirasto, Finanssivalvonta, Liikenne- ja viestintävirasto, Lääkealan turvallisuus- ja kehittämiskeskus, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto sekä tietosuojavaltuutettu voivat oikeutetuiksi yksiköiksi nimettyinä viranomaisina panna vireille edustajakanteen valvontavaltaansa kuuluvassa asiassa.
Oikeusministeriö nimeää hakemuksesta oikeutetut yksiköt edustakanteita ja myös kotimaisia ryhmäkanteita varten. Oikeutettujen yksiköiden nimeämisestä säädetään laissa kuluttajien yhteisiä etuja edistävien järjestöjen nimeämisestä oikeutetuiksi yksiköiksi, myös se tulee voimaan 25.6.2023. Hakemus osoitetaan oikeusministeriölle, ja järjestö voi pyytää, että oikeusministeriö nimeää sen oikeutetuksi yksiköksi panemaan vireille:
- kieltotoimenpiteitä koskevia kotimaisia edustajakanteita
- kieltotoimenpiteitä koskevia rajat ylittäviä edustajakanteita
- hyvitystoimenpiteitä koskevia kotimaisia ryhmäkanteita, tai
- hyvitystoimenpiteitä koskevia rajat ylittäviä edustajakanteita.
Hakemuksessa voi myös hakea nimeämistä oikeutetuksi yksiköksi yhden tai useamman kannetyypin vireille panemista varten. Laissa on säädetty tarkemmat edellytykset sille, millainen järjestö voi tulla nimetyksi oikeutetuksi yksiköksi. Järjestön tulee esimerkiksi olla yhdistyslaissa tarkoitettu rekisteröity ja voittoa tavoittelematon yhdistys.
Kieltotoimenpiteitä koskeviin edustajakanteisiin liittyvä menettely
Jos oikeutettuna yksikkönä toimiva viranomainen katsoo, että elinkeinonharjoittaja on menetellyt edustajakannedirektiivin liitteessä I mainituissa säädöksissä olevien kuluttajien yhteisiä etuja suojaavien säännösten vastaisesti, viranomaisen on ennen edustajakanteen vireille panemista ilmoitettava elinkeinonharjoittajalle asiasta siten, että elinkeinonharjoittaja voi vapaaehtoisesti luopua menettelystään. Viranomaisen on annettava ilmoitus tiedoksi myös Kilpailu- ja kuluttajavirastolle, jollei se ole ilmeisen tarpeetonta. Ilmoituksen tekemättä jättäminen ei ole kuitenkaan este edustajakanteen tutkimiselle markkinaoikeudessa.
Velvollisuus ilmoittaa elinkeinonharjoittajalle siten, että elinkeinoharjoittaja voi vapaaehtoisesti luopua menettelystään, käytännössä velvoittaa viranomaisen neuvottelemaan elinkeinonharjoittajan kanssa. Tätä neuvotteluvelvollisuutta ei ole oikeutetuksi yksiköiksi nimetyllä järjestöllä eikä tilanteissa, joissa elinkeinoharjoittajaa vastaan haetaan väliaikaista kieltoa.
Markkinaoikeus voi oikeutetun yksikön vaatimuksesta kieltää elinkeinonharjoittajaa jatkamasta säännöksiä rikkovaa menettelyä taikka uudistamasta sitä tai siihen rinnastettavaa menettelyä. Kieltoa on tehostettava uhkasakolla, jollei se ole erityisestä syystä tarpeetonta. Kielto voidaan, jos siihen on erityistä syytä, kohdistaa myös elinkeinonharjoittajan palveluksessa olevaan tai muuhun, joka toimii hänen lukuunsa.
Kielto voidaan määrätä myös väliaikaisena, jolloin kielto on voimassa, kunnes asia on lopullisesti ratkaistu tai asiasta on toisin määrätty. Väliaikainen kielto mahdollistaa kuluttajien etujen turvaamisen kiireellisissä tapauksissa. Väliaikaisen kiellon määrääminen edellyttää, että oikeutettu yksikkö saattaa todennäköiseksi, että toiminta on lainvastaista.
Määrätessään kiellon markkinaoikeus voi oikeutetun yksikön vaatimuksesta velvoittaa kiellon saaneen elinkeinonharjoittajan julkaisemaan oikaisuilmoituksen, jos sitä kuluttajille aiheutuvien ilmeisten haittojen vuoksi on pidettävä tarpeellisena. Markkinaoikeus voi oikeutetun yksikön vaatimuksesta velvoittaa kiellon saaneen elinkeinoharjoittajan antamaan myös tiedon kieltotoimenpidettä koskevasta lainvoimaisesta ratkaisusta niille kuluttajille, joita edustajakanne koskee. Velvoitteita voidaan tehostaa uhkasakolla.
Vanhentumisen osalta voidaan vielä mainita, että edustajakanteen vireilletulo keskeyttää kieltotoimenpiteen kohteena olevaan menettelyyn perustuvan velan vanhentumisen niiden kuluttajien osalta, joita edustajakanne koskee. Vanhentuminen keskeytyy edustajakanteen käsittelyn ajaksi. Velan vanhentuminen jatkuu käsittelyn päätyttyä. Tällöin velka kuitenkin vanhentuu aikaisintaan vuoden kuluttua käsittelyn päättymisestä.
Ryhmäkannelain soveltamisalan laajentuminen: järjestöille oikeus ryhmäkanteen nostamiseen
Ryhmäkannelain muutoksen jälkeen ja 25.6.2023 lukien, kuluttaja-asiamiehen (jota pidetään myös ryhmäkannelaissa tarkoitettuna oikeutettuna yksikkönä) lisäksi ryhmäkanteen voi panna vireille sääntömääräiseen tarkoitukseensa kuuluvassa asiassa kuluttajien yhteisiä etuja edistävä järjestö, jonka oikeusministeriö on nimennyt oikeutetuksi yksiköksi ryhmäkannelaissa tarkoitettuja ryhmäkanteita varten.
Lisäksi ryhmäkanteen voi saattaa vireille sääntömääräiseen tarkoitukseensa kuuluvassa asiassa toisessa ETA-valtiossa edustajakannedirektiivissä tarkoitettuja rajat ylittäviä edustajakanteita varten nimetty oikeutettu yksikkö, joka on merkitty edustajakannedirektiivin 5 artiklan 1 kohdassa tarkoitettuun luetteloon.
Ryhmäkannelakiin säädettiin myös uusi 2 a § ryhmäkanteen rahoittamisesta ja sen edellytyksistä. Ryhmäkanteen ulkopuolinen rahoittaja ei saa olla ryhmäkanteen vastaajan kilpailija tai vastaajasta riippuvainen. Rahoittaja ei saa vaikuttaa kantajan ryhmäkanteen käsittelyn puitteissa tekemiin päätöksiin kuluttajien yhteisten etujen kannalta haitallisella tavalla.
Jos ryhmäkanteen rahoituksen järjestämistä koskevia määräyksiä ei noudateta, tuomioistuimen on jätettävä kanne tutkimatta. Sama koskee tilannetta, jossa tuomioistuin on pyytänyt selvitystä rahoituksen järjestämisestä ryhmäkanteen kantajalta ja selvitystä ei ole toimitettu. Selvityksen pyytäminen on mahdollista, jos on ilmennyt perusteltuja epäilyjä siitä, ettei rahoituksen järjestämistä koskevia määräyksiä ole noudatettu.
Ryhmäkannelakia sovelletaan edustajakannedirektiivissä tarkoitettujen vaatimusten käsittelyyn ryhmäkanteena. Lainmuutosta koskevassa hallituksen esityksessä (HE 111/2022 s. 79) on selvennetty, että vaatimuksilla tarkoitetaan direktiivissä mainittuja hyvitystoimenpiteitä. Lakia ei sovelleta edustajakannedirektiivissä tarkoitettuja kieltotoimenpiteitä koskevien vaatimusten käsittelyyn. Kieltotoimenpiteitä koskevat vaatimukset käsitellään sen mukaan mitä laissa kieltotoimenpiteitä koskevista edustajakanteista on säädetty.
Edustajakannedirektiivin 9 artiklan 1 kohdassa selvennetään hyvitystoimenpiteen sisältöä:
”Hyvitystoimenpiteellä elinkeinonharjoittaja on velvoitettava tarjoamaan kuluttajille, joita kanne koskee, hyvitystä esimerkiksi maksamalla vahingonkorvausta, korjaamalla tai vaihtamalla tavara, alentamalla hintaa, purkamalla sopimuksen tai palauttamalla maksetun kauppahinnan tarpeen mukaan ja unionin oikeuden tai kansallisen lainsäädännön mukaisesti.”
Hyvitystoimenpiteellä tarkoitetaan siten sellaisia oikeussuojakeinoja, jotka velkojan asemassa olevalla osapuolella yleisestikin on käytettävissä tilanteissa, joissa hänelle on aiheutunut vahinkoa.
Määritelmän mukainen ryhmän jäsen, joka asetetussa määräajassa on toimittanut kantajalle kirjallisen ilmoituksen halukkuudestaan osallistua ryhmäkanteeseen, kuuluu ryhmään. Jos kanteen on nostanut oikeutetuksi yksiköksi nimetty järjestö, kantaja voi edellyttää ryhmäkanteeseen osallistuvalta kohtuullisen ilmoittautumismaksun suorittamista.
Ryhmäkanteita käsittelee ensimmäisenä asteena Helsingin käräjäoikeus.
Kieltokanteiden ja hyvityskanteiden prosessuaaliset eroavaisuudet
Kieltotoimenpiteitä koskevat edustajakanteet käsitellään markkinaoikeudessa ja ryhmäkanteina käsiteltävät hyvitystoimenpiteitä koskevat vaatimukset Helsingin käräjäoikeudessa.
Kieltotoimenpiteitä koskevien edustajakanteiden osalta muutosta markkinaoikeuden ratkaisuun haetaan valittamalla korkeimpaan oikeuteen, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan. Käräjäoikeuden hyvitystoimenpidettä koskevaan ratkaisuun haetaan muutosta valittamalla hovioikeuteen, jonka ratkaisuun haetaan muutosta valittamalla korkeimpaan oikeuteen, jos korkein oikeus myöntää valitusluvan.
Kieltotoimenpiteitä koskevissa edustajakanteissa, jotka käsitellään markkinaoikeudessa, asianosaiset vastaavat pääsääntöisesti itse oikeudenkäyntikuluistaan, kun taas hyvitystoimenpiteitä koskevissa ryhmäkanteissa, jotka käsitellään käräjäoikeudessa, häviävä asianosainen on lähtökohtaisesti velvollinen korvaamaan vastapuolen oikeudenkäyntikulut. Hyvitystoimenpiteitä koskevien vaatimusten käsittelyyn liittyy siten merkittävästi suurempi oikeudenkäyntikuluriski kuin kieltotoimenpiteitä koskeviin edustajakanteisiin.
Lakivaliokunta totesikin lakiehdotuksia koskevassa mietinnössään (LaVM 20/2022 s. 5), että sääntelyn toimivuutta ja vaikutuksia on aiheellista jatkossa seurata ja kokemuksien perusteella arvioida tarvetta ja mahdollisuuksia tarkistaa sääntelyä muun ohella edellä esitetyt seikat huomioiden.
Kirjoitus on julkaistu 12.4.2023 Edilexin Vierashuoneessa.
