EU:n päivitetty asetus jakelu- ja toimitussopimusten kilpailuoikeudellisesta sallittavuudesta
Päivitetty EU-asetus, jolla säännellään yritysten jakelu- ja toimitussopimusten kilpailuoikeudellista sallittavuutta sekä asetuksen uudet tulkinta- ja soveltamisohjeet (suuntaviivat) tulevat voimaan 1.6.2022. Asetusta sovelletaan eri tuotanto- tai jakeluportaalla olevien yritysten välisiin sopimuksiin, joissa sovitaan tuotteiden tai palveluiden ostosta, myynnistä tai jälleenmyynnistä. Uusi sääntely vastaa entistä paremmin yritysten tarpeisiin nykyisissä markkinaolosuhteissa. Sääntelyllä uudistetaan erityisesti verkossa ja verkkoalustoilla tapahtuvan yritysten välisen kaupankäynnin arviointiperusteita. Muutoksilla on myös pyritty selkeyttämään ja yksinkertaistamaan aiempaa sääntelyä, jotta yritykset pystyvät paremmin arvioimaan sopimusehtojensa kilpailulainmukaisuutta. Tässä kirjoituksessa avaamme tarkemmin joitain keskeisiä muutoksia sääntelyssä.
Lähtökohdiltaan ja rakenteeltaan jakelu- ja toimitussopimuksia koskeva EU:n kilpailuoikeudellinen sääntely pysyy ennallaan. Jatkossakin jaotellaan erikseen yritysten sopimat vakavat kilpailunrajoitukset, jotka ovat lähes aina kiellettyjä riippumatta osallisten yritysten markkinaosuuksista, kilpailunrajoitukset, jotka saavat ryhmäpoikkeuksen edun eli ovat sallittuja, jos sopimusosapuolten markkinaosuudet eivät ylitä 30 prosenttia ja kilpailunrajoitukset, joiden sallittavuus sopimusosapuolten tulee itse arvioida asetuksen ja suuntaviivojen perusteella. Lähtökohta on, että yritysten tulee arvioida sopimustensa kilpailuoikeudellinen sallittavuus itse tai asiantuntijoita apuna käyttäen.
Verkossa tapahtuvan kaupankäynnin rajoitusten arviointiin muutoksia
Uusi asetus ja suuntaviivat sisältävät erityissääntelyä ja tulkintaohjeita verkossa ja verkon alustoilla tapahtuvaan kaupankäyntiin. Verkon välityspalvelujen tarjontaa sekä verkon markkinapaikkojen ja hintavertailuvälineiden käyttöä koskevat sopimukset ovat sääntelyn piirissä.
Aiemmin EU-sääntelyssä suhtauduttiin kriittisesti kaikentyyppiseen verkkokaupan rajoittamiseen. Verkkokauppa on kuitenkin nykyisin yrityksille vakiintunut jakelutapa, ja sen sääntelyä on uusissa ohjeissa jossain määrin lievennetty (toisin sanoen, eräitä rajoitteita verkkokaupalle sallitaan jatkossa). Aiemmin kielletyksi, vakavaksi kilpailunrajoitukseksi katsottiin se, jos toimittaja veloitti samalta ostajalta korkeampaa tukkuhintaa verkkokaupassa myytävistä tuotteista, kuin tuotteista, jotka myytiin myymälästä ym. liiketilasta. Uuden voimaan tulleen sääntelyn myötä tällainen kaksoishinnoittelu ei ole enää vakava kilpailunrajoitus, vaan yritys voi käyttää erilaista hinnoittelua eri jakelukanaviin myymilleen tuotteille ja saada menettelylleen ryhmäpoikkeuksen edun, mikäli tällä menettelyllä ei estetä jakelijaa käyttämästä tehokkaasti internetiä tuotteiden tai palveluiden myymisessä. Kyseessä on siis merkittävä lievennys aiempaan sääntelyyn.
Vakavaksi kilpailunrajoitukseksi verkkokaupassa katsotaan sen sijassa jatkossa mikä tahansa sellainen ehto tai menettelytapa, jonka tarkoitus on estää ostajia tai niiden asiakkaita käyttämästä tehokkaasti internetiä myydäkseen tuotteita tai palveluita verkossa tai käyttämästä tehokkaasti yhtä tai useampaa verkkomainonnan kanavaa. Tällaisia lähtökohtaisesti kiellettyjä kilpailunrajoituksia voivat olla esimerkiksi ehdot, joilla estetään tiettyjen verkkokaupan markkinapaikkojen tai hintavertailutyökalujen käyttö, jos asiakkaalla ei ole käytössään vaihtoehtoisia korvaavia keinoja tai kanavia myydä ja markkinoida tuotteita tai palveluja tehokkaasti verkossa.
Aiemmin toimittaja ei saanut asettaa erilaisia kriteerejä tuotteidensa myynnille verkkokaupassa tai myymälässä. Jatkossa jakelijan verkkokaupalle asetettujen kriteerien ei tarvitse olla samat kuin jakelijan myymälämyynnille asetetut kriteerit. Toimittaja saa myös rajoittaa jakelijoiltaan esimerkiksi verkon markkinapaikkojen käyttöä. Edellä mainitut rajoitukset ovat kuitenkin sallittuja vain, mikäli rajoitus ei tosiasiassa estä ostajia tai niiden asiakkaita käyttämästä tehokkaasti internetiä verkkomyynnissään.
Tiettyjen sopimusehtojen sääntely kiristyy ja ryhmäpoikkeusetu poistuu
Tietyntyyppiset sopimusehdot, jotka ovat aiemmin saaneet ryhmäpoikkeuksen edun (ja ovat täten olleet lähtökohtaisesti sallittuja osapuolten markkinaosuuksien ollessa alle 30 %), eivät enää uudessa sääntelyssä tätä etua saa. Yritysten on jatkossa arvioitava ehtojen sallittavuus aina erikseen. Tällaisiin ehtoihin sisältyy kilpailuoikeudellinen riski, mikäli yritys ei pysty osoittamaan kilpailuviranomaisille, että lainsäädännössä asetetut poikkeuksen edellytykset täyttyvät.
Sääntelyä on kiristetty esimerkiksi koskien tilannetta, jossa sopimustuotteiden valmistaja tai tukkumyyjä kilpailee myös itse tuotteita siltä ostavan jakelijansa kanssa vähittäismarkkinalla tuotteiden jakelussa. Vaikka sopimus muuten saisi hyväkseen ryhmäpoikkeuksen edun, osapuolten on jatkossa tällaisessa ns. kaksoisjakelutilanteessa aina tehtävä itsearviointi keskinäisen tietojenvaihtonsa sallittavuudesta.
Sääntelyä kiristetään myös tiettyihin yhdenvertaisuusvelvoitteisiin liittyen, joissa sopimuskumppanille asetetaan velvollisuus tarjota tuotteita tai palveluja tietyssä myyntikanavassa samoin tai paremmin ehdoin, kuin millä ehdoilla se tarjoaa niitä muissa kilpailevissa myyntikanavissa tai sen omassa suoramyyntikanavassa. Sääntelyuudistuksen jälkeen verkon välityspalvelujen tarjoajan asettama laaja yhdenvertaisuusvelvoite ei saa enää ryhmäpoikkeuksen etua, vaan osapuolten on aina itse arvioitava tällaisen ehdon kilpailuoikeudellinen sallittavuus.
Miten yritysten kannattaa reagoida uuden sääntelyn voimaantuloon?
Yritysten kannattaa tarkistaa ja tarvittaessa päivittää jakelu- ja toimitussopimuksensa vastaamaan muuttuneen sääntelyn vaatimuksia. Erityisen tärkeää on tarkistaa, onko yrityksen sopimuksissa sellaisia ehtoja, joiden kilpailuoikeudellinen arviointi on tiukentunut aiempaan sääntelyyn verrattuna. Toisaalta yritysten kannattaa ottaa huomioon myös sääntelyn lievennykset ja erityisesti verkkokauppaa koskeva uusi sääntely ja harkita, kannattaisiko sen muuttaa esimerkiksi vakiosopimusehtojaan niiden pohjalta. Uuden sääntelyn ja tulkintaohjeiden avulla yrityksillä on entistä parempi mahdollisuus arvioida EU:n alueella käyttämiensä jakelu- ja toimitussopimusten mahdolliset kilpailuoikeudelliset riskit ja välttää negatiiviset seuraamukset muuttamalla ehtojaan siirtymäaikana. Aiempaan sääntelyyn verrattuna tiukentuviin vaatimuksiin sovelletaan siirtymäaikaa 1.6.2023 asti. Säännökset ovat voimassa 31.5.2034 saakka, jolloin niitä on tarkoitus arvioida ja tarvittaessa päivittää uudelleen.
