Tausta
EU:n sulautuma-asetus (N:o 139/2004) sääntelee EU:n yrityskauppavalvontaprosessin ohella Euroopan komission (”komissio”) ja jäsenvaltioiden välistä toimivaltaa tutkia yrityskauppojen kilpailuvaikutuksia. Sulautuma-asetuksen 22 artiklan mukaan yksi tai useampi jäsenvaltio voi pyytää komissiota tutkimaan asetuksen tarkoittaman keskittymän, joka ei kuulu komission tutkintapiiriin, jos keskittymän muodostuminen vaikuttaa jäsenvaltioiden väliseen kauppaan ja se uhkaa vaikuttaa merkittävästi kilpailuun siirtopyynnön esittävän jäsenvaltion tai pyynnön esittävien jäsenvaltioiden alueella.
Siirtopyynnön on tulkittu olevan mahdollinen myös tilanteissa, joissa yksittäinen jäsenvaltio ei ole ollut toimivaltainen tutkimaan yrityskauppaa kansallisten liikevaihtorajojen täyttymättä jäämisen vuoksi.
Komission linjauksena on kuitenkin ollut aikaisemmin olla hyväksymättä siirtopyyntöjä tilanteessa, jossa yrityskauppa ei ole ylittänyt kansallisia yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajoja. Komission suhtautuminen siirtomekanismiin on nyt muuttunut merkittävällä tavalla. Komissio julkaisi 26.3.2021 tiedonannon sulautuma-asetuksen 22 artiklan mukaisen siirtomekanismin soveltamisesta (2021/C 113/01). Tiedonannossa komissio antaa ohjeita siirtomekanismin käyttämiseksi ja nyt pikemminkin kannustaa jäsenvaltioita käyttämään siirtomekanismia tilanteissa, joissa yrityskaupalla katsotaan olevan sen koosta riippumatta vaikutuksia jäsenvaltioiden markkinoilla tapahtuvaan tulevaan kilpailuun.
Mikä on komission tiedonannon käytännön merkitys?
Komission tarkoituksena on päästä puuttumaan erityisesti sellaisiin yrityskauppoihin, joiden strategisena tarkoituksena voi olla saada innovatiivinen ja potentiaalisesti merkittävä uusi kilpailija aikaisessa vaiheessa pois markkinoilta (”ns. killer acquisitions”). Tällaisessa tilanteessa kaupan kohteen liikevaihto on usein vähäinen suhteessa sen markkina-arvoon ja kauppahintaan, jotka kuvaavat paremmin kaupan kohteen kilpailullista merkitystä tulevaisuudessa. Tällaisia yrityksiä on erityisesti digitaalitaloudessa sekä lääke- ja terveysteknologiassa.
Sellaisten yrityskauppojen osalta, jotka ylittävät kansalliset yrityskauppavalvonnan ilmoitusrajat, kansallisen kilpailuviranomaisen on sulautuma-asetuksen 22 artiklan nojalla tehtävä siirtopyyntö komissiolle 15 työpäivän kuluessa siitä, kun yrityskauppa on ilmoitettu kilpailuviranomaiselle. Siirtopyynnön tekemisen johdosta yrityskauppaa ei saa panna täytäntöön ennen kuin komissio on tutkinut yrityskaupan tai hylännyt siirtopyynnön.
Tilanne on huomattavasti epäselvempi ja monimutkaisempi, jos yrityskauppaa ei tarvitse kansallisten säännösten mukaan ilmoittaa kansalliselle kilpailuviranomaiselle. Tiedonannon kohdan 28 mukaan jäsenvaltion on esitettävä siirtopyyntö 15 työpäivän kuluessa siitä, kun jäsenvaltio sai tiedon yrityskaupasta. Ilmaisun ”sai tiedon” on komission mukaan tulkittava viittaavan riittäviin tietoihin alustavan arvion tekemiseksi siitä, täyttyvätkö siirron arvioinnin kannalta merkitykselliset kriteerit. Kyseessä on hyvin tulkinnanvarainen ilmaisu, mikä jättää jäsenvaltiolle ja komissiolle paljon harkintavaltaa ja vastaavasti epävarmuutta kaupan osapuolille.
Mikäli yrityskauppa on ehditty jo toteuttaa ennen virallista siirtopyyntöä ja tästä on kulunut yli 6 kuukautta, ei komissio lähtökohtaisesti enää tutkisi yrityskauppaa. Kyseinen määräaika ei kuitenkaan sitoisi komissiota poikkeuksellisissa tilanteissa, kuten mahdollisten kilpailuongelmien suuruuden ja kuluttajiin mahdollisesti kohdistuvan huomattavan haitallisen vaikutuksen vuoksi.
Mikäli virallinen siirtopyyntö on tehty ennen kaupan toteuttamista, kauppaa ei saa panna täytäntöön ennen komission yrityskauppalupaa tai ilmoitusta siitä, ettei se tutki järjestelyä.
Komission tiedonanto luo yrityskauppavalvontaan sekä yrityskauppojen toteuttamiseen ja aikatauluun liittyvää oikeudellista epävarmuutta. Yritysten on jatkossa yrityskauppoja suunnitellessaan arvioitava etukäteen riskiä siitä, että yrityskaupan kilpailuvaikutukset tulevat komission arvioitavaksi, vaikka EU- tai kansalliset yrityskauppavalvonnan liikevaihtorajat eivät kaupan osalta ylittyisikään. Yrityskaupan osapuolten on syytä ottaa kyseinen riski huomioon mm. kaupan Closing-ehtoja neuvoteltaessa.
Anna Roubier
Osakas
040 519 2978
anna.roubier@hpp.fi
Anna Roubier on erikoistunut kilpailu- ja EU-oikeuteen. Annan osaamisalueisiin kuuluvat myös EU:n kemikaali- ja tuoteregulaatioon kuuluvat oikeudelliset kysymykset ja hallinnolliset prosessit.
Tatu Kärhä
Associate
044 989 9277
tatu.karha@hpp.fi
Tatu Kärhä avustaa asiakkaita julkisiin hankintoihin ja kilpailuoikeuteen liittyvissä toimeksiannoissa.
