EU:n sääntelykehikko uusiutuvan ja vähähiilisen vedyn osalta on vihdoin muotoutumassa, kun uusiutuvan energian direktiivin delegoidut säädökset sekä vety- ja kaasumarkkinapaketti on annettu. Suomella on kunnianhimoiset tavoitteet uusiutuvan vedyn tuotannossa ja näitä tavoitteita silmällä pitäen kansallista vetylainsäädäntöä pyritään kehittämään jatkuvasti.
Eu:n sääntelykehikko
Vaikka monet pitkään odotetut uusiutuvaa ja vähähiilistä vetyä koskevat säädökset ovat nyt voimassa, ei sääntelykokonaisuutta silti voida vielä pitää täysin valmiina. Useat sidosryhmät ja jäsenmaat ovat ilmaisseet olevansa pettyneitä lopputulokseen, sillä sääntelyä pidetään muun muassa liian rajoittavana, minkä lisäksi sen lyhyiden siirtymäaikojen pelätään heikentävän tuotannon taloudellista kannattavuutta. Kritiikki ei ole täysin perusteetonta. Muun muassa Euroopan tilintarkastustuomioistuin totesi vuonna 2024 julkaistussa uusiutuvaa vetyä koskevaa EU:n teollisuuspolitiikkaa arvioivassa raportissaan (Special report 11/2024: The EU’s industrial policy on renewable hydrogen – Legal framework has been mostly adopted – time for a reality check), että uusiutuvan vedyn tuotantoa koskeva delegoitu asetus laadittiin ilman ennalta suoritettavaa vaikutustenarviointia. Joissakin jäsenvaltioissa onkin ollut vahva poliittinen tahto lykätä tiettyjen säännösten voimaantuloa. Yhtenä esimerkkinä tästä on Saksan entisen liittokanslerin Olaf Scholzin tammikuussa Ursula von der Leyenille lähettämä avoin kirje, jossa hän vaati muun ohella uusiutuvaa vetyä koskevien sääntöjen tarkistamista.
Vähähiilinen vety
Vety- ja kaasumarkkinapaketti (sisältäen kesäkuussa 2024 säädetyn direktiivin ja asetuksen), pyrkii varmistamaan ja helpottamaan sekä uusiutuvien että vähähiilisten kaasujen käyttöönottoa. Direktiivissä vähähiilinen vety määritellään vedyksi, joka täyttää 70 prosentin kasvihuonekaasuvähennyksen verrattuna fossiiliseen vertailukohtaan, mutta jonka energiasisältö on peräisin uusiutumattomista lähteistä. Vähähiilistä vetyä voidaan tuottaa useilla eri menetelmillä, ja se on fossiilista vetyä kestävämpi vaihtoehto, vaikka ei täytäkään uusiutuvan vedyn energiasisällölle asetettuja tiukkoja kriteerejä.
RFNBO:iden (ml. uusiutuva vety) kysyntää ylläpidetään sektorikohtaisilla tavoitekiintiöillä, kuten liikennettä koskevalla jakeluvelvoitteella. Vaikka vähähiilisiä kaasuja ja vähähiilistä vetyä voidaan käyttää päästövähennystavoitteiden saavuttamisessa eri aloilla, kuten merenkulussa, ei niitä kuitenkaan lasketa mukaan RFNBO-tavoitekiintiöihin. Päästövähennystavoitteet voidaan toistaiseksi saavuttaa vähähiilisellä vedyllä, mutta pitkällä tähtäimellä uusiutuvan vedyn odotetaan korvaavan sen.
Vedyn tuotannon keskeiset vahvuudet Suomessa
Sääntelykehikon puutteista huolimatta Suomella on erinomaiset edellytykset sekä RFNBO:iden että vähähiilisen vedyn tuotantoon. Uusiutuvan energian (kuten aurinko- ja tuulivoima) tuotantokapasiteetti kasvaa ja Suomen sähkönsiirtoverkko on vakaa ja kykenee vastaanottamaan uutta kapasiteettia nopeasti, mikä on tärkeää elektrolyysiin perustuvan vedyntuotannon kannalta. Lisäksi Suomen valtion omistama kaasunsiirtoyhtiö Gasgrid edistää vedyn siirtoverkon toteuttamista, mikä tulee entisestään parantamaan vetytalouden toimintaedellytyksiä Suomessa.
Suomessa verkkosähkö alittaa päästöraja-arvon, jonka perusteella elektrolyysillä tuotettua vetyä voidaan pitää vähähiilisenä. Muiden Euroopan maiden arvioidaan saavuttavan vastaavan tason vasta 2040–2050-luvuilla. Suomen verkkosähkön päästöintensiteetti on nykyään myös riittävän alhainen (alle 18 g CO2ekv/MJ), jolloin RFNBO-tuottajat voivat luokitella verkosta otetun sähkön täysin uusiutuvaksi, edellyttäen, että polttoaineiden tuottajat ovat solmineet PPA-sopimuksen uusiutuvien energian tuottajan kanssa, ja että ajallisen ja maantieteellisen korrelaation ehdot täyttyvät. Tästä syystä täydentävyysvaatimusta ei tarvitse täyttää. Verkkosähkön vähäinen kasvihuonekaasuintensiteetti mahdollistaa siis sekä vähähiilisen että uusiutuvan vedyn tuotannon verkkosähköä hyödyntäen.
RFNBO-sääntelyn kehitys Suomessa
Uusiutuvien polttoaineiden käytön edistämisestä liikenteessä annetun lain (446/2007), eli jakeluvelvoitelain, uudistus tuli voimaan 1. tammikuuta 2025. Mainittu laki velvoittaa polttoaineen toimittajat saattamaan markkinoille tietyn määrän kestäviä polttoaineita. Aiemmin jakeluvelvoitelaki on pääosin kannustanut biopolttoaineiden tuotantoon, mutta nyt siihen on lisätty RFNBO:iden kysyntää tukeva asteittain kasvava lisävelvoite RFNBO:ille.
Uusiutuvan energian direktiivin päivityksen (RED III) toimeenpanon osana Työ- ja elinkeinoministeriö on valmistellut kestävyyslain muutosta. Lain nimikettä on ehdotettu muutettavaksi laista biopolttoaineista, bionesteistä ja biomassapolttoaineista annetusta laista laiksi eräiden polttoaineiden kestävyyskriteereistä (ns. kestävyyslaki), jotta nimike vastaisi lain soveltamisalaan tehtäviä muutoksia. Hallituksen esitys HE 37/2025 vp annettiin 24.4.2025, ja eduskunta on hyväksynyt esityksen 18.6.2025. Kestävyyslakiin lisätään muun muassa RFNBO:iden kestävyyskriteerit, sekä mahdollisuus osoittaa niiden täyttyminen kansallisesti toiminnanharjoittajan kestävyysjärjestelmällä.
Vähähiilisten polttoaineiden vaatimustenmukaisuuden varmistamistapa on vielä epäselvä, sillä vähähiilisen vedyn kasvihuonekaasupäästöjen laskentamenetelmää koskeva, EU:n vety- ja kaasumarkkinapakettia täydentävä delegoitu asetus ei ole vielä lopullisesti valmistunut. Delegoidun asetuksen arvioidaan valmistuvan lähitulevaisuudessa, kuitenkin viimeistään elokuussa 2025. Kansallisesti säännökset sisällytetään joko kestävyyslakiin tai vaihtoehtoisesti kokonaan uuteen lakiin.
Työ- ja elinkeinoministeriö on päivittämässä sähkömarkkinalakia kahdessa erillisessä hankkeessa, joiden on tarkoitus edistää myös uusiutuvan energian tuotantoa. Jo hyväksytyssä ja 1.7.2025 voimaan tulevassa muutoksessa muun ohella liittymisjohdon määritelmää muutettiin siten, että on mahdollista liittää hybridihankkeita sähköverkkoon samalla liittymisjohdolla. Toinen uudistushanke on edennyt eduskunnan käsittelyyn, kun hallituksen esitys HE 45/2025 vp annettiin toukokuussa. Hanke koskee etenkin suurjänniteverkkoa; esityksen mukaan yli 110 kilovoltin johtoja ei pidettäisi suoraan jännitetason perusteella kantaverkkona, vaan ne voisivat tietyin edellytyksin olla myös suurjännitteistä jakeluverkkoa, jota myös sähköntuottajat voisivat tietyin edellytyksin kehittää. Liittymisjohdon määritelmää muutetaan lisäksi edelleen siten, että hybridihankkeiden lisäksi mahdollistetaan usean voimalaitoskokonaisuuden liittäminen verkkoon.
Työ- ja elinkeinoministeriö on parhaillaan päivittämässä myös alkuperätakuulakia. Alkuperätakuulain päivityksen yhteydessä tarkoitus olisi sisällyttää lakiin mahdollisuus antaa alkuperätakuita myös pienemmille kuin 1 MWh:n yksiköille. Alkuperätakuulain muuttamisesta annetun lain esittelyviikoksi on arvioitu viikkoa 44.
Kaiken kaikkiaan voidaan todeta, että uusiutuvan ja vähähiilisen vedyn markkinoiden tai sääntelyn tulevaa kehitystä ei voida ennustaa tarkasti. Suomi voi kuitenkin saavuttaa paljon, mikäli se onnistuu hyödyntämään omat vahvuutensa.
