Lainsäädännön yhdeksi tavoitteeksi voidaan hyväksyä myös se, että passiivisiksi jättäytyneet hoitavat rokotussuojansa kuntoon.
Rokottaminen on tehokkain ja pitkällä aikavälillä ainoa kestävä keino torjua koronaviruspandemiaa. Rokotuskattavuus on nyt Suomen rokotusikäisessä väestössä lähes 80 prosenttia, mutta useissa maissa on päästy paremmalle tasolle. Pohjoismaisessa vertailussa Suomi on häntäpäässä.
Suomessa on nyt rokottamattomien epidemia, ja rokottamattomat koronapotilaat kuormittavat sairaaloita. Kun käytännössä kaikilla on ollut mahdollisuus ottaa rokotus, muut potilaat kokevat epäoikeudenmukaiseksi, jos esimerkiksi sydänleikkausta siirretään sen takia, että tehohoitopaikan vie rokottamaton koronapotilas.
Eri hoitojen priorisoinnissa ei voida kuitenkaan antaa merkitystä sille, onko potilas itse välinpitämättömyydellään aiheuttanut sairautensa. Ainoat hyväksyttävät perusteet asettaa potilaita etusijajärjestykseen liittyvät sairauden vakavuuteen, hoidon tarpeeseen ja hoidon vaikuttavuuteen.
Koronarokotusta ei ole säädetty pakolliseksi, ja jokainen voi varjella henkilökohtaista koskemattomuuttaan. Muiden perusoikeuksien toteutumista kuitenkin kaventaa, jos rokotuksen jättää ottamatta liki viidennes väestöstä. Terveydenhuoltojärjestelmän ylikuormittumisen takia osa potilaista jää vaille hoitoa. Rajoitustoimien pitkittyminen heikentää elinkeinovapauden ja sivistyksellisten oikeuksien toteutumista.
Jos rokotuskattavuutta ei lisätä lainsäädännön keinoin, epidemia seurauksineen pitkittyy. Pelkästään valistuksen lisäämisellä ei päästä rokotuskattavuuden kärkimaiden joukkoon.
Lain mukaan valtioneuvosto voi säätää rokotuksen pakolliseksi. Lain perusteluissa on kuitenkin viitattu vain hyvin poikkeuksellisiin olosuhteisiin, kuten bioterrorismin seurauksena syntyneeseen isorokkoepidemiaan.
Rokotus voidaan silti säätää pakolliseksi myös muunlaisessa tilanteessa. Euroopan ihmisoikeustuomioistuin ei pitänyt Tšekin lainsäädäntöä Euroopan ihmisoikeussopimuksen vastaisena, kun maassa vanhemmat oli velvoitettu huolehtimaan lastensa rokotuttamisesta yhdeksää eri tartuntatautia vastaan.
Koronarokotusta ei kuitenkaan voida säätää Suomessa pakolliseksi, jos rokotuskattavuutta voidaan lievemmin keinoin nostaa riittävästi.
Kun koronapassista säädettiin, sen käyttöala linjattiin vain rajoitustoimien vaihtoehdoksi. Koronapassin tiedettiin nostavan jonkin verran rokotuskattavuutta, mutta tätä ei otettu lainsäädännön varsinaiseksi tavoitteeksi.
Nyt on tarkennettava lähestymistapaa. Lainsäädännölle voidaan hyväksyä yhdeksi tavoitteeksi myös se, että toistaiseksi passiivisiksi jättäytyneet hoitavat rokotussuojansa kuntoon. Ravintoloille ja tapahtumajärjestäjille pitäisi säätää vähintään oikeus edellyttää asiakkailtaan koronapassia silloinkin, kun toimintaan ei kohdistu voimassa olevia rajoituksia. Koronapassin käyttöalan laajentamisella lisättäisiin halukkuutta ottaa rokote.
Rokotus jäisi tällöinkin vapaaehtoiseksi, mutta mahdollisuus osallistua rokottamattomana lähikontakteihin perustuviin tilanteisiin voisi kaventua. Sääntely puuttuisi perusoikeuksiin, mutta lievemmin kuin rokotuksen pakollisuus.
Tiukemmasta koronapassista säätäminen on yhdenvertaisuuden kannalta ongelmallista vain niiden osalta, jotka eivät voi lääketieteellisistä syistä ottaa rokotusta. Heille, alle yhdelle prosentille väestöstä, voidaan säätää erioikeuksia, joilla yhdenvertaisuus varmistetaan käytännössä.
Välttämätöntä lainsäädäntöä on pandemian aikana viivästynyt, koska perusoikeuksien arviointi on jäänyt pistemäiseksi. On suhtauduttu hyväksyvästi siihen, että useiden perusoikeuksien toteutuminen surkastuu vähitellen vain, koska ei uskalleta rajoittaa jotakin muuta perusoikeutta.
Laajentamalla koronapassin käyttöalaa edistettäisiin useiden perusoikeuksien toteutumista puuttumatta henkilökohtaisen vapauden suojattuun ydinalueeseen.
Lasse Lehtonen ja Klaus Nyblin
Lehtonen on terveysoikeuden professori Helsingin yliopistossa. Nyblin on lääke- ja terveydenhuolto-oikeuteen erikoistunut asianajaja ja HPP:n osakas.
Artikkeli on julkaistu Helsingin Sanomissa vieraskynäkirjoituksena 3.11.2021
